Capon tarina

 

Capo syntyi pentueeseen jossa neljä pentua jotka edustivat kolmea eri väriä. Capoa kävimmekin katsomassa usean eri otteeseen, Bamsekin oli monasti mukana tutustumassa pikkuseen etukäteen, myös kun haimme Capon kotiin. Pikku Capo oli alusta asti todella reipas otus, ei itkenyt vaan oli kun olisi asunut meillä aina. Itseluottamuus on pojalla ollut kohdallaan ja ihan pienestä asti halusi tehdä kaiken ja olla mukana kaikessa. 12 viikkoisena capo hyppäsi sohvalle treenattuaan jonkin aikaa ensin (Bamse oli yli vuoden ikäinen ennenkuin edes kokeili moista).

 

Capossa on alusta asti ollut virtaa kun duracell-pupussa. Poika innostuu helposti ja on yli-ystävällinen kaikille ihmisille jotka vastaan tulee. Sama koski, varsinkin pentuna myös vieraita koiria. Capo on pusuttaja poika, kaikkia ihmisiä pitää suukottaa .Muutenkin kaikki on vaan niin hauskaa Capon mielestä, kaikkia ja kaikkea pitää huomioida, kaikessa pitää olla mukana. Capo haluaa myös itse olla keskipisteenä ja häntä pitää aina huomioida. Ahneempaa koiraa en ole tavannut, Capo syö vaikka kuinkapaljon ja käy myöskin varastamassa jos silmä välttää. Capo on aito luonnon lapsi, niin aito ja sydämmellinen otus kun olla ja voi. Capo on aivan ihastuttava tapaus joka kaikkia ihmisiä vastaan ilman ennakkoluuloja. Capo rakastaa kaikkia eikä pelkää ketään. Kun iso-veikka kokee jonkún ihmisen “epäilyttävänä typpinä” Capo hyökkää syliin pusuttelemaan. Capo luottaa jokaiseen, ei ikinä usko kenestäkään pahaa. Tämä iloinen ja avoin luonne on Capossa huippu piirre. Monasti on käynyt niin että esim aamulenkillä olemme törmänneet päiväkoti ryhmiin jotka ovat kävelyllä, lapset huutelevat “katso koira” ja Capo menee häntä heiluen tervehtimään lapsia.   ​

 

Capo on edelleen vilkas ja aktiivinen mutta pystyy aikuistuaan myös rauhoittumaan. Capo tulee syliin ja haluaa rapsutuksia silloin tällöin (Bamsehan on meillä se varsinainen sylikoira). Vanhemmiten Caposta tullut enemmän oman perheen koira joka mieluiten hakeutuu mamman seuraan, eikä niinkään enää yltiösosiaalinen vieraita kohtaan joskin tutut aiheuttaa edelleen hepuleita. Capo on nyt 11,5 vuotiaana ruvennut vanhentumaan. Kuulo on hieman alentunut, sydänlääkitys on aloitettu ja kiveskasvain löydetty. Tiedämme että aika Capon kanssa on käymässä vähiin. Elämäniloa hänellä vielä on, ruoka maistuu ja tytöt kiinnostaa. Olemme kiitollisia jokaisesta yhteisestä päivästä.

 

Capon kanssa olemme harrastaneet nuorempana jonkin verran koiranäyttelyitä, ihan omaksi iloksemme harrastuksena emmekä ole 'verenmaku suussa' mukana. Capo onkin pärjännyt kuitenkin mukavasti ja valioituikin v 2013 Nordic Winner showssa Suomen muotovalioksi, saaden kolmannen ja viimeisen sertinsä!

 

Capolla on kaksi pentuetta, toinen v 2011 Bombattaren-kennelille. Siihen syntyi koko värisuora. Toinen pentue syntyi kesällä 2013 Höwelinan kennelille. Enemmän pentueista omalla sivulla, Capo ei ole enää käytettävissä jalostukseen, joten nämä kaksi pentuetta jäivät ainoaksi, onneksi saimme itsellemme Capon tytön Vickyn (Höwelinan Quun Tytär)